Kesäaikaan siirryttäissä outoutta aluks näissä pian tuohon mukautuu vaistomaiseks sukautuu. Yhä riittää pakkasia öisin ihan nakkasia lämpö jossain luurailee pallol etääl uurailee. Mut kun päästään huhtikuuhun näkemykset siirtyy muuhun toinen ääni kellossa pälvipaikkoi pellossa. Lumi hiutuu, satees sulaa kaikenlaisin noroin hulaa tovi kaljun tuntua sit jo vehreest huntua. Osaak itsee ohjastella avoimuudel pohjastella morjeksia mätellen jurot unhoon jätellen. Sivummalla saapastuttaa pulinoitta raapastuttaa harrasteissa honuaa tuolla mieltä konuaa. Paljon jäänyt kässäämättä tärkeentyylil prässäämättä anteeksi tää hitaus nuherteissaan litaus. Vuodet menneet, toisin toimii läheltänsä anteet poimii kupooliaan käyttäen oudolt ehkpä näyttäen. Ihmiset, he kaipaa yhteen sitoakseen sisäst lyhteen mulla ei noit avuja ladunluistoks havuja. Enemmän täs seurantoja kiireempien teurantoja puskemmasta pälyillen supisteisest hälyillen.
Pentti Pohjola 20060326 (20060326) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu