Leikkisästi pölpötellen huomisihin kölpötellen oispa älys aurinkoo eikä niinkuin tollo koo. Läimähtelis sanansäilä unehtuisi möllö häilä arvostusta tukisi plussaksensa lukisi. Vaan kun uupuu äijält sisu ruutisuus läh pullannisu het jos joku rapsahtaa turvanpiiloon kapsahtaa. Yli hereil olennoissa rauhassa vaik omas koissa siin ei ole järkeä haapuloida kärkeä. Niukkijoi ei tarvi vuottaa ylempäänsä kunhan luottaa tarpeelliset toteutuu ajanhukkaa sit jo muu. Kukkoilu tuo ihan väärin sujuvaksi saada häärin puhkumista pidättää myötätuntoo idättää. Hiljaaollen, taikka melus ymmärteisest juttuns kelus jos on tarve, autetaan puutteisissa tautetaan. Soimo suoltuu sutjast lahdel kun tuos paikka, istuin kahdel puhumisen pulppeelle maistuu homma hulppeelle. Orpoilu on toki puute eikä siitä aina muute tarvii niellä karvaansa ystävien harvaansa. Mallinnetaan mitämilloin kaikkiruokii ollaan silloin juuttumatta jästeihin nirhumatta rästeihin.
Pentti Pohjola 20060326 (20060326) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu