Yhä vartoo olonhyvää kohdistuttain mielensyvää löytääksensä aitoa ratkaisujen taitoa. Aina mennyt vähän pieleen haperoita tullut mieleen kuvitteista käpsyä persuksille läpsyä. Haluumil et äkist stoppi ohi tuokin, vippu, koppi ilompien heiniä terotuttaan meiniä. Rääpäleeksi kulkuns koki uuno olen, sitä hoki jaksais miettii toisia näistä etäs loisia. Mitä hyötyy aukoo suuta lakaisee kun putsoonluuta äijänkäpät hoksatkaa onni eihän teille jaa. Polunpielilt voitte sihtail hariskaista romuu tihtail nuoremmat nyt nikkaroi uudet tuulet edun toi. Eihän vanhoil valintoja tyttölasten halintoja nurkka ainoo asia suljettuna rasia. Unelmatkin lähes puppuu luullust ei ees kukas nuppuu rikkaruohot rehottaa tieltäpoistuun kehottaa. Nyt siis menos toiset tavat lylleröisilt, vilkkuu navat parta-uroot uhoaa kulttuureita tuhoaa. Rakennetut lyödään siljaks vanha väki turvalt hiljaks tsot, tsot, mitä mutinaa jatkakaapa tutinaa..
Pentti Pohjola 20060325 (20060325) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu