20060325 Tälläkintavalla

Yhä vartoo olonhyvää
kohdistuttain mielensyvää
löytääksensä aitoa
ratkaisujen taitoa.
Aina mennyt vähän pieleen
haperoita tullut mieleen
kuvitteista käpsyä
persuksille läpsyä.

Haluumil et äkist stoppi
ohi tuokin, vippu, koppi
ilompien heiniä
terotuttaan meiniä.
Rääpäleeksi kulkuns koki
uuno olen, sitä hoki
jaksais miettii toisia
näistä etäs loisia.

Mitä hyötyy aukoo suuta
lakaisee kun putsoonluuta
äijänkäpät hoksatkaa
onni eihän teille jaa.
Polunpielilt voitte sihtail
hariskaista romuu tihtail
nuoremmat nyt nikkaroi
uudet tuulet edun toi.

Eihän vanhoil valintoja
tyttölasten halintoja
nurkka ainoo asia
suljettuna rasia.
Unelmatkin lähes puppuu
luullust ei ees kukas nuppuu
rikkaruohot rehottaa
tieltäpoistuun kehottaa.

Nyt siis menos toiset tavat
lylleröisilt, vilkkuu navat
parta-uroot uhoaa
kulttuureita tuhoaa.
Rakennetut lyödään siljaks
vanha väki turvalt hiljaks
tsot, tsot, mitä mutinaa
jatkakaapa tutinaa..

Pentti Pohjola 20060325 (20060325) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu