Jälleen ollaan lauantaissa talventunnun viipyis maissa eikä näytä helläävän lämpöasteit telläävän. Koht jo pakko säitten muuttuu tällaiseen ei hitsis juuttuu vaikka onkin nättiä riitost kylmän mättiä. Ikä ukon harteit painaa entisistä saa viel lainaa totunnoitten tavoilla kiikuskella havoilla. Orpopojan olenteissa harrasteitten polenteissa riiminpätkää rustaamaan kunniaansa mustaamaan. Joskus hamas tehty työtä elanto, et siinä myötä kyrsästänsä järsien niukkuudestaan kärsien. Valittajan ego mulla ymmärteeks ei hevin tulla ajatust vaik pykytän miinuksisii lykytän. Loppuinlopuks kaikki hyvin rinnassa viel sykkii syvin tuntemisen iloa ehkpä monta kiloa. Herättelen toiveentynkii kaikuluotaan samal mynkii onko älyy tallella järkiperään kallella. Etempää voi näyttää jumilt äijänkulku estyy sumilt messeissäkin soutelee ilkikuriks joutelee. Reppu olal vielä pysyy tuota saattaat hetkin kysyy onni, et tääl elossa vihervyyttä kelossa.
Pentti Pohjola 20060325 (20060325) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu