Jokainen pitää saa oman tuon päänsä lämpöisentuntunsa, vaihtoisest jäänsä mitenkä kukin sit sihtailee kestonsa aukkoja tihtailee. Ulkoiluihmiset, luonnossa liikkuu vähemmän sellaista, tuolissaan kiikkuu onpahan vapaus toimia haluumans haltuunsa poimia. Tehtävänjakokin sektoreis heittää isoja alueit, tehoisuus peittää vähemmät yksiä vääntelee siitäkin tuskast jo ääntelee. Koulutuspohja on ensteinen juttu ellei oo tehoisa, seuruuna suttu potkaisu persuksen puolelle uusi taas aihio huolelle. Maatiaismöllikkä, tantereenrajas jälkisenjättönä, eväänsä hajas tuota ei säälillä sileillä pikemmin, kilikoil hileillä. Aikakin asettaa ansansa esiin niinkin, et simmut ne kostuvat vesiin unohde tuossa tok apuna montusta kallaalle kapuna. Hiittäkö moisilla mieltänsä rässää ehyttä kulkua, sitäkin kässää jollailla tarvetta tuijailla itseä arjelta huijailla. Riemua löytyvi jokaisen rinnast vaikka ei päältäpäin näkisi pinnast senverran yrittää sohia ettei tuot, juoksennan ohia. Uutiset alkavat, hetipä juuri moisien katselust päivittäin tuuri eipä kyl valmiimmaks menene tuskin noist töpökään enene. Pakkoiselt pullalta välillä maistuu henkensä arinal liiastkin laistuu tyrkätään lusikka syrjähän myöhemmin uutehen nyrjähän.
Pentti Pohjola 20060323 (20060323) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu