Taasen vintil, mennäpompin löytänyt oon uudest kompin syksyn flunssa toppasi nuljuun kuntoon roppasi. Paljoohan ei mitään jaksa ehdotont silt, päiväntaksa avittelee ukkoa raplaloides lukkoa. Joutenollen, henkee hukkaa kuvitteet siks vesil pukkaa onk siel ketään sisällä tuoreheisen nisällä. Ei siis mallaa painaa töitä harmuuttelis hereil öitä pieneen parkuun joutuisi ristiaaltoon soutuisi. Näin on luullust, lustimmissa eikä kintul kostu pissa harotteita riittelee tavui toisiins liittelee. Mökkihöpsöks tuosta tulet eristyksis liikaa kulet sipiik joku moitetta kuvatessaan loitetta. On kuin on, ja eikä muutu jos ei lillukoihin juutu arjestakin evästä -meikää kotoo revästä. Ikä ihan tässä talos synkkin öinä, päivänvalos rutistettu mielestä hankaavammat pielestä. Saantosaalis, mitämilloin ääressä silt oltu silloin yrittäen edetä käsilolleist medetä. Vertailuu ei harrastettu ite tyylil tarrastettu riitti, taikka sitten ei muassansa äijän vei.
Pentti Pohjola 20060323 (20060323) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu