20060320 Pienenteissä

Olla elää, yhdelpaikal
miten siinä hengenraikal
etäämpiä tarvittais
huolia kun harvittais.
Vanhal mallil, päivätpäästään
osaamatta rupeil säästään
formullistaa virettä
löysäeleen kirettä.

Henkisest oon, ukkorukka
aikoi sitten lähti tukka
nuorempana ähisi
että sekin, kähisi.
Poikkipuolin ponnistuksiin
satsannut ei onnistuksiin
tulos miinus merkeissä
kitkerien lerkeissä.

Ajanvirras ajelehti
lotkoilemaan mones ehti
juur kun, pontta parantaa
vihreet oksaa varantaa.
Ruoteli se linjaan vinos
lylypuita teonpinos
nollemmille nuljutti
katumuksis huljutti.

Ikää nyt, vaik muille jakaa
silti ei se älyy takaa
päättämätönt polentaa
nuukaisissa olentaa.
Kaveritta koikkeloitu
risamalmin raakist soitu
vailla voiman vääntöä
tehostamas sääntöä.

Ulkojelppoi, tiukimmissa
yksinlähtein kintul pissa
rehdiksi jos ruvetaan
tästäkin viel huvetaan.
Jotakin ehk silti omaa
ettei pelkkää, älynlomaa
luulemisiin perustuu
onkhan totta, sekään juu.

Pentti Pohjola 20060320 (20060320) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu