Olla elää, yhdelpaikal miten siinä hengenraikal etäämpiä tarvittais huolia kun harvittais. Vanhal mallil, päivätpäästään osaamatta rupeil säästään formullistaa virettä löysäeleen kirettä. Henkisest oon, ukkorukka aikoi sitten lähti tukka nuorempana ähisi että sekin, kähisi. Poikkipuolin ponnistuksiin satsannut ei onnistuksiin tulos miinus merkeissä kitkerien lerkeissä. Ajanvirras ajelehti lotkoilemaan mones ehti juur kun, pontta parantaa vihreet oksaa varantaa. Ruoteli se linjaan vinos lylypuita teonpinos nollemmille nuljutti katumuksis huljutti. Ikää nyt, vaik muille jakaa silti ei se älyy takaa päättämätönt polentaa nuukaisissa olentaa. Kaveritta koikkeloitu risamalmin raakist soitu vailla voiman vääntöä tehostamas sääntöä. Ulkojelppoi, tiukimmissa yksinlähtein kintul pissa rehdiksi jos ruvetaan tästäkin viel huvetaan. Jotakin ehk silti omaa ettei pelkkää, älynlomaa luulemisiin perustuu onkhan totta, sekään juu.
Pentti Pohjola 20060320 (20060320) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu