Askellella päivin pitää uutta uskoo siitä itää en oo rojost lootassa mukaviikin ootassa. Se lie eväst hengenpuolle jatkumoinen kehonhuolle vuodest toiseen tehtynä ratkeemisen ehtynä. Tosin aika minimoituu köppänyyteen silti koituu pienempikin pakerrus hyvinvointiin takerrus. Uskollisest uuvuttuissa väriloimii riittää puissa kuteethan ne aitoja määritellen laitoja. Olon-nöyrää etsimällä jästipäistä metsimällä ystävätkin ymmärtää kekkalointii eihän tää. Paikassansa riemurinnoin harrasteita hakein innoin tuollaisehen tavoittaa sydänsyvin navoittaa. Paljommaks ei itsee pöyhi tok ei myöskään luullust köyhi onnekasta oikaista nurkastansa joikaista. Ettei ykskään sitä kuule seonneeksi äijää luule urallansa uuvuttuu haitaksihan hössö muu. Ikää kun on korkee pino linjakin ehk tähtyis vino mut ei pahoi aukkoja ylisuurii laukkoja. Mokiahan tosin tehty uskois jo et sämplöö ehty rauhammasti rutaillaan värssynvähii sutaillaan.
Pentti Pohjola 20060315 (20060315) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu