Tyhjästitoiminta heikon on mitta ehdoitta läiskävi persuille vitta keljua torvena toilailla uupumusvirsiä hoilailla. Itsessä kokevi, osaamanpuutteen lapsiseks läsänneen suohonsajuutteen ettei voi vieteriins tiukata nuljua menoaan hiukata. Meitä on tällaisii, päättömii paljon jotka nuo ahmineet evääksi haljon ojasta pyrittäis pinnalle siruista kevennet rinnalle. Yleenshän moite on vahvasti väärin kiitetty sensijaan, ahkeranhäärin liikkuvaa ulkoa nostetaan törpöille samalla kostetaan. Osaispa oleilla, vaahtoisestmennen sellaisil malleilla jotenkin ennen perästä, helppoa halailla tuntemain jäljille palailla. Käytäntöön kuvitet koskaan ei saanut arki tää mitäkään mielelle jaanut vuodet kyl lisivät niskassa uusihin päivihin viskassa. Marmatusvirsi ei purkailu silti totuudentorvena lähespä milti hieno tuo hetkekskään herännyt mustaa et valkoisel perännyt. Riimeistä saanenee alkeista ruokaa enempään pyrkisi, useast huokaa on vaan tuo typeryys esteenä nollaisen maistelu kesteenä. Ehdoitta tajuaa, tulossa uutta älläispä äkisti sorttia kuutta ymmärteen hienoja seittejä järkisen mallailun keittejä. Untelost ollessa lepattaa housut tukahteentuntuisii, vuorillenousut siltikin paukkua pyssyhyn iituen yhtehen syssyhyn.
Pentti Pohjola 20060314 (20060314) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu