20060314 Selvettä

Vanhan muistaa menneit aikoi
silloinkaan ei tehty taikoi
arki päivii ruudutti
illoin kehoo puudutti.
Yhtä samaa väsymistä
hommainjälkeen räsymistä
pientä kroppaa kivisti
itsee huonost sivisti.

Luetuks tul lehdet monet
virees piti hengenkonet
romaaneistkin ahminta
sisältönsä lahminta.
Nyt on tupaukon toimi
hyödyllisest ettei poimi
omaviihtyy harjottaa
ilo että urkkaa saa.

Riimit noista pieni pala
tärkeäks ei käydä ala
soiteskeluu taustalla
lehteinplaroon maustalla,
Kuntoilu on rajallista
minuuteis vaan ajallista
toki päivin toimia
luuskaans läpsäin roimia.

Rauhoituttu mones mieles
kirpeyt silt joskus kieles
hommelit et hukassa
ärseilyihin pukassa.
Turha kiire yhä vaivaa
olonilolt pohjaa kaivaa
lähtemättä liikkeelle
suuremmasti kiikkeelle.

Ehkpä esil, mihin pyrin
törmäilessäin samal tyrin
runtelemal aatteita
järkevyytten saatteita.
Itsekkyys on puikoksissa
hetteiköist kun ylöshissa
nöyremmyyttä vartutaan
oljenkorsiin tartutaan.

Pentti Pohjola 20060314 (20060314) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu