Vanhan muistaa menneit aikoi silloinkaan ei tehty taikoi arki päivii ruudutti illoin kehoo puudutti. Yhtä samaa väsymistä hommainjälkeen räsymistä pientä kroppaa kivisti itsee huonost sivisti. Luetuks tul lehdet monet virees piti hengenkonet romaaneistkin ahminta sisältönsä lahminta. Nyt on tupaukon toimi hyödyllisest ettei poimi omaviihtyy harjottaa ilo että urkkaa saa. Riimit noista pieni pala tärkeäks ei käydä ala soiteskeluu taustalla lehteinplaroon maustalla, Kuntoilu on rajallista minuuteis vaan ajallista toki päivin toimia luuskaans läpsäin roimia. Rauhoituttu mones mieles kirpeyt silt joskus kieles hommelit et hukassa ärseilyihin pukassa. Turha kiire yhä vaivaa olonilolt pohjaa kaivaa lähtemättä liikkeelle suuremmasti kiikkeelle. Ehkpä esil, mihin pyrin törmäilessäin samal tyrin runtelemal aatteita järkevyytten saatteita. Itsekkyys on puikoksissa hetteiköist kun ylöshissa nöyremmyyttä vartutaan oljenkorsiin tartutaan.
Pentti Pohjola 20060314 (20060314) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu