Huolia lapattaa elämän varrel äl silti sielua polttele karrel mukavaa yhäkin jaossa ollaanpa sellaiseen paossa. Tukalii tilanteit voine ei väistää rehdisti haittakin, sovusti päistää linja et perästä kiiltelee hetken vaan runnoen viiltelee. Ystävämielel siis kelpailee kulkee ovia erheisiin samalla sulkee unehtuu harmit ja haikeat ponnistekynnykset vaikeat. Myllyhyn joutuvi jokainen meistä toisaalta heiluttuu, sanaista veistä puheisel onneksi ainoosti riittää kyl konstina vainoosti. Itsekin jakanut, ärhäkänruokaa että sit tulikin, perästä huokaa oisin vaan vitsejä viskonut porukan paattia kiskonut. Erakkomieli on outoinen tässä siltikin ehommist joltinen kässä miten sais moskansa pihalle kynnenkäänvertaa ei vihalle. Suurimmat taistot juur itsemme sisäl kömpelyys yhteisiin ujuttaa lisäl pursi ois pienemmis myrskyissä jonninkin joutavis tyrskyissä. Iloista olentaa, sitäkin kokee ehompaan pitäisi, jatkuvast hokee ohjeet vaan ei ole pollassa lukemat lähinnä nollassa. Vaahtoa tällaista, kulkemanvarjol rauhampaa rutistet alati tarjol kertyilee mielessä monia ohjaten aatteitten konia. Paperil piirretään värssyistä viivaa soittelunsortista, taikinaan hiivaa aineksii sopivast sekottain tässä juur päivässä lekottain.
Pentti Pohjola 20060310 (20060310) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu