Vanhaks tulee jokaiikka reippaasti, tai koivis liikka mitä ylhäält annetaan suurilkäsil kannetaan. Edistymään toki haluis rikkinäisyys voimist kaluis pätemätönt päätäntää utopiaks tehot jää. Luulemil ei pitkälpotki ratsuansa kupeil lotki tarmoa siin tarvitaan uneluut kun harvitaan. Natiaisest, ripeestliikku iänmyötä keinuu kiikku sellaiseenhan perustuu yliantii toimi muu. Alustperin hoivattuna vastamäet loivattuna evääns ääreen ehättää pelkkää plussaa siksi tää. Kaik ei jaksa ponnistua lähtöisissä onnistua jälkijättön jonossa etanuutta monossa. Sitten kun on matka tehty renkaaminen nollil ehty arvioikoot saanteja yhteishyviks jaanteja. Pienellä on vähät väänteet juonettomii usein käänteet vaikka varvas vippaisi tunkiolle kippaisi. Matalalta pomppuunlähtö eikä normeis loista tähtö rintalastas raukeaa polku vanha aukeaa. Oma-arvo silti kulla nähdyks hidust, esiintulla pinelläkin panoksin sekavilla sanoksin.
Pentti Pohjola 20060309 (20060309) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu