Riimikynään jälleen tartun määrissäni, yhdel kartun päivittäistä peliä nuoskeaakin keliä. Väh ei enää, sorvinääres upottunut unhoon hääres lihaksien liikutus täydelkaasul kiikutus. Joutomies, siis vuosii monii harrasteista etuu lonii ruttupeli kaveri siirtyy huomiin haveri. Ei sen tarvi edes tulla ounailuita monii mulla pelokkuus kyl tuttua liepeist nykii nuttua. Oothan äijä hermoilija äkämyksest äkist sija toleranssi matala kiukustus siin katala, Naurupuol ei täysin hukas huumorinkin kasvi kukas sikinsokin soutua ei voi rauhas joutua. Tarkkailu on jatkust vallal mitenmilloin elonkallal ahistus ja nauratus hetkin jopa säärel kus. Mikshän ukko näitä latoo sanon, jutuil harmaat patoo ilostusta tukkeisiin vaik ei mihkään kukkeisiin. Uskois, useil samanlaista nektarist ei ikun maista omaa syytä todella sivuoireist podella, Kirjoin tulee, hyvät, huonot vuortenhuiput, sekä vuonot elon aalloil lullittais jämäkämmin elää sais.
Pentti Pohjola 20060309 (20060309) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu