20060309 Junteloa

Riimikynään jälleen tartun
määrissäni, yhdel kartun
päivittäistä peliä
nuoskeaakin keliä.
Väh ei enää, sorvinääres
upottunut unhoon hääres
lihaksien liikutus
täydelkaasul kiikutus.

Joutomies, siis vuosii monii
harrasteista etuu lonii
ruttupeli kaveri
siirtyy huomiin haveri.
Ei sen tarvi edes tulla
ounailuita monii mulla
pelokkuus kyl tuttua
liepeist nykii nuttua.

Oothan äijä hermoilija
äkämyksest äkist sija
toleranssi matala
kiukustus  siin katala,
Naurupuol ei täysin hukas
huumorinkin kasvi kukas
sikinsokin soutua
ei voi rauhas joutua.

Tarkkailu on jatkust vallal
mitenmilloin elonkallal
ahistus ja nauratus
hetkin jopa säärel kus.
Mikshän ukko näitä latoo
sanon, jutuil harmaat patoo
ilostusta tukkeisiin
vaik ei mihkään kukkeisiin.

Uskois, useil samanlaista
nektarist ei ikun maista
omaa syytä todella
sivuoireist podella,
Kirjoin tulee, hyvät, huonot
vuortenhuiput, sekä vuonot
elon aalloil lullittais
jämäkämmin elää sais.

Pentti Pohjola 20060309 (20060309) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu