Ihminen on kuntons mitta löllöömisest heiluu vitta kolotusten tiuketes metkan olon hiuketes. Ajoissa jos tämän näkee viistontelee sil jo mäkee ettei maasto jyrkkene reunalt alas tyrkkene. Heräämällä hapatteista läheistensä papatteista kovaa alle anturan täsmänteistää hanturan. Yli ojain kevyyst loikkaa plussemmille juurkin koikkaa älläin tulot tukena vihreälle pukena. Paheet saavat lähtökäskyn jälkeen heittäin työstöväskyn nyt on rattaat reitillä tulokahvit keitillä. Nöyryys antaa lisää voimaa eikä mieli turhist soimaa ovi oikee avattu valonpäisest ravattu. Suunnitelmii huomisille rinnanrauhan tuomisille peruutuksist päästyen lisäkivult säästyen. Eikä toki pelkkää tummaa riemujakin runsaast summaa älyyväst jos oivaltaa nautintaist siin kulust saa. Ohjeeksottain parannuksen hengentilan varannuksen yhteisyytten eduilla keveemmillä reduilla. Tuntuu varmaan sekavalta aatella kun näit ei malta ummessilmin tökkäilee riimintapaist pökkäilee.
Pentti Pohjola 20060308 (20060308) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu