20060308 Höhöä

Lähtöruudus usein ollaan
pelon iskeis silloin pollaan
miten tästä ehostuu
huomisehen tehostuu.
Arvailuja, ennen liikkuu
vaakahan se pitkään kiikkuu
tuloksia, vaiko ei
pyörteissänsä virta vei.

Jälkeenpäin ois halu korjail
silmänlumeeks, antii sorjail
ymmärtäen pelinsä
älläämällä kelinsä.
Oppimista kyllin ajois
eipä tarvis tallail hajois
lahjakkaat sen tietävät
koulupaineit sietävät.

Mutta kun ei tullut mieleen
näytönsuunta, ihan pieleen
kirjat uinui repussa
looteria hepussa.
Tietomäärä, minimaalis
höpset erii innoin haalis
romaaneita rapisti
jännityksest vapisti.

Kellokkaat siis painui eteen
tunnelmissa, olonreteen
pomot heitä kiitteli
numroi suurii liitteli.
Sieltä potkuu, vuottenmyötä
innosteisest tekiit työtä
uskomalla mittoihin
lorvin heittäin hittoihin.

Entäs minä, turha ukko
sulkasadol iät kukko
pimees nurkas nuherran
riimejäni tuherran.
Narunpää on aina hukas
jononjatkoks, siispä pukas
virheellistä olentaa
ilon jalkoin polentaa.

Pentti Pohjola 20060308 (20060308) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu