Lähtöruudus usein ollaan pelon iskeis silloin pollaan miten tästä ehostuu huomisehen tehostuu. Arvailuja, ennen liikkuu vaakahan se pitkään kiikkuu tuloksia, vaiko ei pyörteissänsä virta vei. Jälkeenpäin ois halu korjail silmänlumeeks, antii sorjail ymmärtäen pelinsä älläämällä kelinsä. Oppimista kyllin ajois eipä tarvis tallail hajois lahjakkaat sen tietävät koulupaineit sietävät. Mutta kun ei tullut mieleen näytönsuunta, ihan pieleen kirjat uinui repussa looteria hepussa. Tietomäärä, minimaalis höpset erii innoin haalis romaaneita rapisti jännityksest vapisti. Kellokkaat siis painui eteen tunnelmissa, olonreteen pomot heitä kiitteli numroi suurii liitteli. Sieltä potkuu, vuottenmyötä innosteisest tekiit työtä uskomalla mittoihin lorvin heittäin hittoihin. Entäs minä, turha ukko sulkasadol iät kukko pimees nurkas nuherran riimejäni tuherran. Narunpää on aina hukas jononjatkoks, siispä pukas virheellistä olentaa ilon jalkoin polentaa.
Pentti Pohjola 20060308 (20060308) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu