Elämä on arvossansa kulla, iloin tarvossansa hetkin suruil maustettuu läheiselkin taustettuu. Sairauden pelkoo paikoin missä olo, tummin laikoin itsen kohdallakin tuo väristyksin aistii nuo. Joskus pakko täältä lähtee kohti tuntematont tähtee rajan yli siirtyä muistoihin vain piirtyä. Osais elää, toisetmuistain hankaluudet ajois puistain kiitosmieltä viljellä suojaa ylhän kilvellä. Ain ei jaksais jalka nousta edistymään yhteis-showsta tupasessaan tuhmailis pyyntöi kielloin uhmailis. Mitä mieles kulla viiraa niillä piirusteilla tiiraa valoisasta, hämärään oivaltaen osans tään. Hunninko vois kaiken kaataa nurinpäisest jos sit raataa tekemiinsä turtuen unelmastaan murtuen Lahjaa se on, kimpurakin jokasorttii nurkis pakin ettei tympee tavoita miinuksille navoita. Iloittaisiin, viel kun saamme äkeitä täält usein jaamme pienuutemme vähistä kaposesta nähistä. Kellä hermo jatkust pitää ymmärrettä runsaast itää valookohti varpaamme helläellen arpaamme.
Pentti Pohjola 20060306 (20060306) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu