Joskus pää on ihan pönttö silti skriivaa riimei hönttö vanhan ukon vaatteissa umpiperän saatteissa. Eikä eho kummemmaksi laatua saa summemmaksi tok ei tuohon tarvetta venyttää vois harvetta. Nuotteinteois sama juttu yhtäpötköö riitti suttu kunnes homman heivasi itsens ulos veivasi. Riimit pitää kynsissänsä niukemmast kyl ynsissänsä siksi tiiviist takertaa halu uutta pakertaa. Vuosii kertyy olonpitkin loppusoinnuist niukka kitkin enkä mieli muuttua tyhjänpieliin juuttua. Annettui on nämä eväät niitäpä sit ulosleväät kainous ois pahasta okait nyppein nahasta. Syvimmist ei pidä meluu arkisista juurkin keluu yhdenlaisel nuotilla vakioidul muotilla. Turhaa olis päsmäröidä harrastuksii täsmäröidä entisladul kääntyisi oudoist sisin nääntyisi. Mikskö moista vuosikaudet sanon, se on mielel haudet joka auttaa jaksamaan velkojansa maksamaan. Hanuria helistäissä polkkii jenkkoi pelistäissä nöyryyt isoin anneista lahjoiksemme kanneista.
Pentti Pohjola 20060221 (20060221) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu