Itseäänhän saa siin syyttää arki alleen jos se lyyttää ettei ällää ripoja kimppuun kertyy fiboja. Unohtelee oikeet väännöt tuulenviemii, että säännöt miten silloin onnistuis lankunlaidalt ponnistuis. Tätä se on koko ajan antimet ne lähes hajan kerää tuossa tietoa väkistehän mietoa. Syntyes ol luullust ehyt matkanvarreil nurjast-tehyt jotka jarruu menoa tyrkytellen tenoa. Kosk jo edelt turhanhousuis lökäpöksyks muuttuu nousuis elämä vaik tarjoaa parahilta varjoaa. Huolimatta kaikest tästä ottosiivu elämästä innoituksen asettein miinusmerkin tasettein. Luulemiset, hiiteenheittäin voimaeväst tulel keittäin rutistukseen ryhtiä pinaattista nyhtiä. Ellei silti homma soinnu kuppereista äkist toinnu otetta vaan tiukkailee johan harmi niukkailee. Älliivailla, aina pulas tyhjiä jos, haapuhulas istu olos kannolle järkkää linja annolle. Huoletonta hutaellaan ropakoita putaellaan sietää etsii sisua entisille lisua.
Pentti Pohjola 20060220 (20060220) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu