Elämää on monenmoista kaavoja ei linja toista kulkemia ristissä osan olles mistissä. Nyt tääl kivaa, päivä paistaa ikkunlämmöst siitkin maistaa säikähteistä virottu uutta toivoo sirottu. Huoli ehti aamul luokse puhlinsanaa kamul juokse alatalos tarvitaan ongelmii et harvitaan. Potilas on jälleen koton ruokapöydäs, näläl hoton varjelus se pitävä myötämieli itävä. Läheisistä luottoo riittää tervyydestään ylhää kiittää iät meillä niskassa huomeniin kun viskassa. Tarpeisuutta ymmärrellä kuhun kulla, hetkin tellä aukotont ei olenta suunnitelmil polenta. Rempat meitä romuttelee hengenherkkii tomuttelee ettei mitään ajatta nauruakaan rajatta. Luotuihan tääl kaikki ollaan tämä täytyy takoo pollaan jyystämättä joutoja alenteitten noutoja. Kaikkinaista kehitystä mielentasaan ehitystä rupee rinteet raikumaan höyheneiset kaikumaan. Aina syytä löytää iloon nektaria, harminpiloon ykskään eihän viaton sisimmältään liaton.
Pentti Pohjola 20060216 (20060216) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu