Ystävist erkanee arkuudenmyötä hommahan tarvitsis hoituukseen työtä ei ole vähällä eväitä omaansa kapeut leväitä. Punnukset putosi vaa-asta aikoi runsuudensuuntaisiin, himmeitä haikoi tupaseen tökkäsi kulkunsa älläsi estoisen sulkunsa. Mitattu matkoja, oletteinturvin honaten hitaasti tiukkaisen kurvin johon ei jaksamat riittäisi tarpoman tyhjyyteen liittäisi. Keljua herätä eväitä ilman tyhjällä kompaktil näpsiä filman alkuu ei edemmäs ehtisi sulksato höprölle lehtisi. Itsensä manaisi töppyjenturhiin hanoja ruuvaisi, itkujenpurhiin tolloo sais tyhmissään torjua rotkojenreunoilla horjua. Annetaan aloitteet, osaavain-näppiin he kyllä laittavat kiikkerät säppiin vähimmät, saisimme vääntyä naakeli akselil kääntyä. Hukattuin hävikkii todella riittää että on elossa, siitä kyl kiittää soutua, huopuuta, vuorossa mutkia arkisen suorossa. Joutoista jorinaa tässäpä tuhraan alkeisii riimejä makuulla suhraan pasuhun meno koht edessä liottaa läskejään vedessä. Äkäinen sihaus, pääkköä kyyryyn taivuttaa ruhoa, matalanmyyryyn viisar siin nousua vipattaa hikeä harteille tipattaa. Elämänantia kaikki on yhä ohjaksii tiukemmal siinä ei nyhä ukkona urallaan parskuttaa vastetta toki ei suunnast jaa.
Pentti Pohjola 20060215 (20060215) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu