Nuorilla elämän auvoa eessään onnikin useesti vierellä reessään kesäisin tietysti venhossa yhteisten juttujen tenhossa. Ikää kun kertyilee pinkoiksi saakka alkaakin painella harteita taakka ruuti voi sarvesta loppua jarruttaa enintä hoppua. Maailman mallilla jos sitä painaa ennen jo aikojaan tuskaisist vainaa sietäisi prässööltä säästyä kiireisen ikeestä päästyä. Aikanaan hoidettu teho ja kunto puhtaanasäilynyt rinnassa tunto yltävää evästä mielelle torjuvaa asennet pielelle. Ensin on työstelyt, sitten tuo vapaa hölmöö ois tsiikata itsensä napaa ystävii, kaverei, muistella pompasta jarruuvat puistella. Lähtöinen suunta jos hallussa sulla kiva on painaltaa, takaisin tulla jumitus eipähän kimpussa hampaat ne ilolla limpussa. Kateus tarvitsee kupeeltaan estää useat puhurit jarruten kestää lujittuu hyvässä mielessä kiitoksen sanoja kielessä. Väärillä otteilla ei tule tolkkuu pakko siin siedellä omtunnonkolkkuu hiillos jos himmeesti hohtelee kaltoimman tienoille johtelee. Yhdessä taitaisi tolkumpaa löytää vastuksiin väkist kun arjessa töytää ei pääsis pelolla pilaamaan hankaloi luoksensa hilaamaan. Äijä tää ulkona monista hyvist perskeistä putsatuist kultaisist jyvist toivoa näinkään ei hukata ruuhtamme kivikkoon pukata.
Pentti Pohjola 20060212 (20060212) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu