20060209 Kestoa

Kymmenen kiekkaahan tuossa ma pompin
että jos löytäisi lämpimäst kompin
huoneita pakkanen jäähdyttää
samperinmoista on talvi tää.
Uunit on kuumina normaalisuhteis
viima silt tulevi harvuudennuhteis
pakkohan moista on kärsiä
olennan edelteil järsiä.

Talomme vanha ja seinistä harva
moises ei sijaitse, lasvillankarva
hiiret viel reikiä rassanneet
kulkuiset polkunsa passanneet.
Silloin jos ilma on tuulista vapaa
asuma-iloista äijäsen tapaa
puhurit avoimel suhajaa
vetona kinttuihin kuhajaa.

Lämpimii asuja tietysti yllä
monisenkertainen niskassa vyllä
raatlas jos nollille pysähtyy
kiusaavan otekin lysähtyy.
Vedolle mittar mä nuoresta saakka
elämänikäinen harmientaakka
paleltui käpälät lapsena
seuruuta yhä nyt hapsena.

Monia vikoja kehosta löytää
useihin päivittäin harmisti töytää
viitsi ei selkoisest sanoa
eikä ees moisehen janoa.
Henkinen kanttikin turhista kärsii
nurjan jos limpusta pakosti järsii
rauha ois ehdoton edelle
kokien käyvänsä medelle.

Onni silt elellä, nätissä "taulus"
suvisin viihtyä lintusten laulus
merenkin peiliä ihailla
ikkunast katsoen, pihailla.
Ehdoitta oleman paras tää paikka
miinukset sotkisi sommitet vaikka
tässä kun syntynyt, puuhinut
niukoilla eväksil nuuhinut.

Pentti Pohjola 20060209 (20060209) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu