Kymmenen kiekkaahan tuossa ma pompin että jos löytäisi lämpimäst kompin huoneita pakkanen jäähdyttää samperinmoista on talvi tää. Uunit on kuumina normaalisuhteis viima silt tulevi harvuudennuhteis pakkohan moista on kärsiä olennan edelteil järsiä. Talomme vanha ja seinistä harva moises ei sijaitse, lasvillankarva hiiret viel reikiä rassanneet kulkuiset polkunsa passanneet. Silloin jos ilma on tuulista vapaa asuma-iloista äijäsen tapaa puhurit avoimel suhajaa vetona kinttuihin kuhajaa. Lämpimii asuja tietysti yllä monisenkertainen niskassa vyllä raatlas jos nollille pysähtyy kiusaavan otekin lysähtyy. Vedolle mittar mä nuoresta saakka elämänikäinen harmientaakka paleltui käpälät lapsena seuruuta yhä nyt hapsena. Monia vikoja kehosta löytää useihin päivittäin harmisti töytää viitsi ei selkoisest sanoa eikä ees moisehen janoa. Henkinen kanttikin turhista kärsii nurjan jos limpusta pakosti järsii rauha ois ehdoton edelle kokien käyvänsä medelle. Onni silt elellä, nätissä "taulus" suvisin viihtyä lintusten laulus merenkin peiliä ihailla ikkunast katsoen, pihailla. Ehdoitta oleman paras tää paikka miinukset sotkisi sommitet vaikka tässä kun syntynyt, puuhinut niukoilla eväksil nuuhinut.
Pentti Pohjola 20060209 (20060209) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu