Huomaan, jälleen kynään tartun mitähän täs sitten vartun aarreaitat lukossa kulkureitit tukossa. Leikkiäksein, näitä rassaan olemaani vatupassaan aviistutku kyllöittää yhä uudest esiin nää. Joutoäijä, sunnuntaina raitille ei enää paina vilu tulis äkkiä kaipais petii, täkkiä. Tarjolla on, reilunhorkkaa pakkasukko kireel korkkaa viima lisäks sivussa estoisena vivussa. Ylen komeet, talvisäätä paksuunnuttaa lahdenjäätä junalla vaik ajaisi tuskin kestoo rajaisi. Mul on aikaa mällistellä satoi juttui pällistellä elon ehtoo ilottuu yläviistoon saadaan suu. Keinot lähes käytettyinä hyllyt näillä täytettyinä nuottipakkain rinnalla viitsimisten hinnalla. Raivaan mielest, rojui, esteit annostelen samal kesteit millätolal pysytään itsee huomeen sysytään. Nyt kun valoo pitkäst riittää toimintoja siihenliittää einestä on hengelle kiusaavalle tengelle. Omin avuin eipä pärjäis tervasudil huomen värjäis ylempää meit hallitaan erehteitkin sallitaan.
Pentti Pohjola 20060205 (20060205) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu