Kippar multa laivast puuttuu esteisiinkin soimo juuttuu mitensattuu meneillään herkemmistä eneillään. Polleaa en vähää ole anturoita, maahanpole syrjään tahdon siirtyä himmeest esil piirtyä. Ällännyt ei lukee koulus taivaanlintu, jussus, joulus läksykirjoi väistelin romaaneja päistelin. Tietoa ois ollut ilmas poikapaha, haaveenfilmas homma luikui leikkeihin mukavuuden veikkeihin. Lapsena jo muisti pätki järjenkäytön runsuult kätki oppiminen ontuili huikunreunoi rontuili. Nyt on vuodet paljot niskas hyvyytensä hukkaanviskas arkuuttaan ja tyhmyyttään oivallanhan itse tään. Sopeutuma soukaks muuttui vähyydelleen raivost suuttui päänköviast hännillä tyhjäkäyntii männillä. Ei mua kukaan turpiinlyönyt juuriani, poikkisyönyt omaan kuoppaan kupsahdin ajanpaljois rupsahdin. Nuottikynään luonnost tartuin erilaista antii vartuin rajallist silt menentä määrihin kyl enentä. Riimei runsaast esilviskaan paljussani noita tiskaan hanuria helistän tällä arkee pelistän.
Pentti Pohjola 20060204 (20060204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu