Montaa hyvää haluaisi ellei köyhyys kaluaisi talot sekä tavarat näkökulmat avarat. Lompsa jos se pursuis tuohta eripaikois innois nuohta ympär palloo pinkoisi uteluuttaan linkoisi. Suurenis ei siltkään mielelt tuskin välttyis harminpielelt rahahan ei ratkaise omavähyyt katkaise. Itarammaks voisi tulla lempeisis ei lällyis lulla yrmeämmäks muuttua sielunsisin puuttua. Haaveille ei laittaa rajaa täysilvaloil aina ajaa etuilunsa topaten kouraa herkäst lopaten. Omiinspäin jos mieli kääntyy ulommas sen laittaa sääntyyn moist ei tarvi katua rinnakkaisuus, satua. Pelkoo, et on joten nurin tarvitseitsee lujan kurin erilaisuut etsien ainutkertaa metsien. Köyhänäkin kiva olla selvis mietteis pysyin polla virheet siin voi unohtaa eikä piikkei syyttä jaa. Turha muikistella suuta räiskävänä, älyithuuta nöyrtymystä esille syömmensyväin pesille. Vateri ehk usein kallel aatamii jos liikaa tallel näihin todest perehtyin eikä ketjus erehtyin.
Pentti Pohjola 20060204 (20060204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu