Vanhana vaeltaa vähäinsä paris entisest tyylistä aikoja karis peltoja pehmittää, hoidella rasvaista leivälle voidella. Nautoja hyysätä, päivittäin lypsää viljoja korjata, milloin se kypsää sonnan tuon lemppoo ol raskasta missä ei kuunneltu kaskasta. Olinhan laiha ja hentoinen luulta monesti hommat ne maistoivat puulta kuitenkin sellaises raossa pahennus herättyis paossa. Ajoittain innostui ylenkinmäärin jälkeenpäin horjuili notkuvin säärin vehnää kun patuskois laarihin stopit tul hankuran kaarihin. Tupakka ryöhäsi jatkuvast suussa vähän kun väliä, huitelus muussa kymmenet vuodet tuot lassutin sairuudenrajoilla tassutin. Erohon synnist tuost vihdoinkin pääsin olennan osoitint oikeaan käänsin kolkuusi tuosta jo hetkestä niktiinin alaisest retkestä. Humala heiluukin nuorena mielsi krapulan pidon sit itseltä kielsi tuohon jäi tuiterin hapatus itstunnon ainainen papatus. Röökit kun viskasi, kiloja tilal osittain homma men syystänsä pilal niitäpä siitsaakka riittänyt ahnuuteen pöydässä liittänyt. Nyt täs jo vuosia, kahdeksanyksi ihme ei sekään et väh hyljityksi omassa kopperos oleillen ulkoiselt ilmeeltä koleillen. Iloinen habitus useinkin puuttuu pahimmin silloin, kun turhista suuttuu jäljestä katumus raatelee haaveilun tolppia kaatelee.
Pentti Pohjola 20060202 (20060202) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu