Tuulta ja lunta nyt ilmassa lentää itäinen hönkä on valttia ajatus keväimeen, etehen entää siksi viel siedosti malttia. Helmikuun ykköses, talvi on voimis järjellä sietäilee aatella vilulta karussa, paksuissa loimis itseä eellensä saatella. Meikäinen ukko on vilulle arka liikunta lähespä topissa puuttuvi rempseä, olojenkarka enemmän nynnelön opissa. Hönkäsis hidusti ylennyshaluu jarrut nyt pohjahan painettu tietenkin unteloks lerjuksi valuu aikoi sit hyödyillä mainettu. Nyt eivät laduilla liippaudu sukset tupasen turvista tähtäillään kivemmast olenta, ympäril ukset harvasti hapelle lähtäilään. Äkkisyys ei ole niskassa kurjaa tohvelit täällä viel toimivat aistit väh heikkenee, se kyllä nurjaa edelteinmäärillä poimivat. Luulla saa tahtonsa rajoissa kyllä eikä moist yksikään estele silti tuon aiempiin, eipähän yllä harmaampaa arkea kestele. Yhäti vuosissa lyhenee potku näinpä tuo toimimaan laitettu vältettäis ehdoitta, riipahdannotku tärvii jo pienemmin haitettu. Usko on ensin ja aiheinen tieto sitten viet sivakat ladulle ponne ei hitsiskään, rätsältä mieto alustaa suoda ei kadulle. Jokaisenjoutua, tukea pitää heikompii heivata mäessä sellaista sikurii juurikin itää pimee ei yllätä näessä.
Pentti Pohjola 20060201 (20060201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu