20060201 Kesänkaihoa

Osaisinpa kertoo luonnost
jos vaan riitost ällii
ihanuuden monen suonnost
liikuttaa jok sällii.
Miten vedet jäästä aukee
nuppuset ne puhkee
tuhatlainen vehree laukee
aistima siit uhkee.

Vedenvälkyn kilotteissa
sydänalas tuntuu
pärskynpoikain ilotteissa
kosteudest huntuu.
Nähdä sorja kaikki tämä
jaksamista jatkaa
vaikka oiskin ukko rämä
tyhjyydel saa hatkaa.

Entäs vehreet viljapellot
auvoisena aamun
sunnuntaisin kirkonkellot
korvihin tuo laamun.
Sanat loppuu näissä nysiks
vaivaisiksi aivan
herkäntunnot pistää mykiks
täyttymyksist laivan.

Hongat huojuu metsiköissä
lintuset ne laulaa
taikaa vahvast kesäöissä
rinnanseutui paulaa.
Tätä kaikkee tarjoo suvi
rikkahal ja köyhäl
aattelu jo tuosta huvi
järjen päästäis löyhäl.

Yksi pätkä tätä hyvää
ennen syksyn ruskaa
mihin naahaa väkist jyvää
pakkaskauteen kuskaa.
Uusi toivo ryömii piilost
lumet kun nuo vähis
kevääntaika pomppaa siilost
jäätön meri nähis.

Pentti Pohjola 20060201 (20060201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu