Monet meikää katsoot kieroon ystävyyt ei ala hieroon lapsestsaakka ällätty jononhännil tällätty. Arka kun on ukko mielelt hitaanlainen jopa kielelt suosioo ei syntynyt ketään föliin ryntynyt. Yksinhän ain enimmäkseen rupeematta toimis säkseen ohesolost tietävät matkoinpäästä sietävät. Kommelluksii pitämisist itsens tapas äkist pisist suunnitelmat kumossa olles vääräin lumossa. Naureskeliit toisen hätää -hortoojal kait päässä mätää järkinen ei lankeisi tuumist eroon kankeisi. Vanhana tuo takist tippuu improvsoiti jyrkäst hippuu uusi näinkin innostaa riimejä kun tehdä saa. Kaipuu joskus herättelee tuosta äkist perättelee ei oo meikän sorttia longotella porttia. Itsesätti yhä luona hapantuu jos hengenkuona sivutuote orvosta ryystäessä korvosta. Hermostuissa säälit hutkii toimintoja peräst tutkii anteeks suokaa äräkkä turpailuitten päräkkä. Rauhoittuis sit mieli lepää kissankullan sen juur epää ylhän avun vuotoissa siedompien tuotoissa.
Pentti Pohjola 20060128 (20060128) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu