Pakkanen nyt vähiin meni viikonverran pirust teni lunta kun tuot nimeksi torveintukol pimeksi. Röörit kyllä vielä vetää onneksi on sitä setää kuumaa hanast lorottaa aukikestoo korottaa. Nyt on yksi aste mitas äkisti se tuonne vitas ruojua ei palele nokkaa väril valele. Kova flunssa syksyl kaasi parit kuut tuost risa faasi enää ei oo kimpussa liikunta vaan himpussa. Askellan nyt sisäl talos sekin lienee hyödynvalos nivelien notkiste jatkonkannalt potkiste. Lankkulatjal vintil väänsin tietyt kerrat rinkii säänsin vuosii taakse hölkäten peräst käydä kölkäten. Sisäl haitaksi on matot jalkoihisi tarkast katot ettei köli verillä lasaretin perillä. Huomookyk se ehkä niukkii alakunnot vähän tiukkii metkoist on taas onnessa tähtyyt passel ponnessa. Värssynvääntöö, rutunsoittoo näillä väistää olonloittoo eikä passaa luovuttaa ystäviltkin merkkei saa. Elämä myös tuonut hyvää ain ei ällännellyt jyvää hutejakin syntynyt vääril vihjeil ryntynyt.
Pentti Pohjola 20060124 (20060124) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu