Sydämeenkäyvästi on joskus voinut kokea -muttei sellaista kukaan totena tarvinnut -:- Viitteitä paremmasta oli -ja siihenhän se sitten sulikin -:- Toimia oikein ja viisaasti -löytäisipä sellaiset asetukset -:- Edunsaantia ja menetyksiä -sitähän se, vähäisen väännäntä -:- Ihminen pitkästyy juuri siihen -ettei yletä näkemään harmiensa ylitse -:- Pitää ajatella, ettei minusta enempään ollut -koska asiat ovat, kuin nytkin juuri -:- Tiedonhaluni nukahteli kouluakäydessä -ja toisarvoiset anastivat ahmijansa -:- Elämä ei suostu tarjoilemaan, yrittämättömälle -korkeintaan sen vähän, joka ei mihinkään riitä -:- Ei se ole toistenvika, kun epäonnistuu -ja lähtemättömyytensä lähettein -:- Kärsimällä siitä, mihin ei ole kyennyt -lastaa rattaansa ylikuormaan -:- Läheisten yhteydenpito saattaa olla sitä -että vain ollaan, eikä enempää -:- Etsimällä hyvyyttä kohdallansa -väsymättömyys palkitsee -:- Pienenpienin askelin sinne -josta ehyemmät alkavat -:- Tietäisipä, että olisi parannuskykyinen -jaksaisi etsiä valoa vähäisistään -:- Tuijottamalla siihen, mitä ei ole -väsynee hyvinkin vähistä -:- Siunattua olisi löytää rauha - ja valo mielessä varmaan lisääntyisi -:- Antamalla tunteitten ohjata yksin -ja kariltahan purtensa ennenpitkää tapaa -:- Luomalla korvaavia toimintoja -etsimishalu saa vähäisen ravintonsa -:- On tarpeita, puuttumuksia -joista ei uskaltaisi edes uneksia -:- Loukkauksenarka ihminen -ja luntahan sitä tupaseen tupruttaa -:- Hullua pelätä sitä -mikä on iänpitkin kiusannut -:- Elämistä yksin, itsensä seurassa -tuskin kadehdittavaa, haluttua -:- Jokainen meistä on puheittensa mitta -teot seuraavat sitten ajatusta -:- Jokaisessa meissä on se arka kohta -mille soisi ainaisen rauhansa -:- Yhteistä hyvää on aina -ja tajuttaisiinpa vain sen riittävyys -:- Kukatahansa voi tehdä, mitätahansa -ellei muista, lapsenaopittuja -:- Luottamalla siihen, mitä on -huominen tuo helpotusta -:- Tekevälle sattuu ja tapahtuu -oltaisiin hetkistämme kiittäviä -:- Tuki ja turva on toisissamme -ylhäältätulevien jälkeen -:- Elämä on monasti työtä ja vaivaa -mutta myös kristallinkirkasta keveyttä -:- Olema laittaa meistä itsekunkin puntariinsa -useimmin varoittamatta -:- Luuleminen on kaukana tiedosta -eikä etsivän ääni aina yllä kuulevan korvaan -:- Sinnitellään päivästä toiseen -eväs tulenee siinä sitte mukana -:- Tyhmyyttä olisi se -että uskoisi olemattomiin kykyihinsä -:- Viisas ei vastaa ajattelematta -ja siinähän se tärkein tulikin jo sanottua
Pentti Pohjola 20060118 (20060118) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu