20060117 Viskuita

Kuka vaan teoist voi moittia toista
eikä se ihmisenlaatua poista
alussa pitää jo tiedellä
kapuloit rattaissa siedellä.
Osaispa onnistuu moitteita ilman
täytisest valottaa elämänfilman
yksikään sortuis ei suruihin
kompastuis pelkkihin muruihin.

Aukenis olema vaistoisin tahdein
nautinta iloissa kertynein mahdein
puuttumat outoihin äänteisiin
sykkyräänsortuviin näänteisiin.
Miten ees eloa saisikaan toppiin
tuntemapuoltansa pienehen koppiin
josta kaik tarpeiset särjetty
huonuuden nurjuutta ärjetty.

Jauhoja suoltais vaan ilojenmyllyt
notkua tavaroist riipallaan hyllyt
kaikki sais einettä kauhoa
riisiä, ryynejä, jauhoa.
Heitettäis niskasta painavat taakat
unhohon joutaisi itseiset raakat
valoista lämmintä loimuista
oleman tuhansist poimuista.

Tarvintapuolen ei merkitä passaa
moisest et riemunsa täydesti hassaa
löysiä lotjalle annetaan
kuormia hymysuin kannetaan.
Saattaa kyl kengässä hierrellä kivi
pahimmoil sattuissa, jopa ih rivi
tarvi ei tuollaisen tarssia
rintansa kipeitä harssia.

Leikillä voitetaan tummatkin pilvet
sampolla hoituilee kirkkaiksi kilvet
ylempääohjailu sallitaan
pienemmät täällä jo hallitaan.
Unta ja virkeetä evääksi vuoroon
käydäänpä nöyrästi porukan kuoroon
nuotin vaik vierestä menisi
jotenkin siedommin tenisi.

Pentti Pohjola 20060117 (20060117) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu