Kuka vaan teoist voi moittia toista eikä se ihmisenlaatua poista alussa pitää jo tiedellä kapuloit rattaissa siedellä. Osaispa onnistuu moitteita ilman täytisest valottaa elämänfilman yksikään sortuis ei suruihin kompastuis pelkkihin muruihin. Aukenis olema vaistoisin tahdein nautinta iloissa kertynein mahdein puuttumat outoihin äänteisiin sykkyräänsortuviin näänteisiin. Miten ees eloa saisikaan toppiin tuntemapuoltansa pienehen koppiin josta kaik tarpeiset särjetty huonuuden nurjuutta ärjetty. Jauhoja suoltais vaan ilojenmyllyt notkua tavaroist riipallaan hyllyt kaikki sais einettä kauhoa riisiä, ryynejä, jauhoa. Heitettäis niskasta painavat taakat unhohon joutaisi itseiset raakat valoista lämmintä loimuista oleman tuhansist poimuista. Tarvintapuolen ei merkitä passaa moisest et riemunsa täydesti hassaa löysiä lotjalle annetaan kuormia hymysuin kannetaan. Saattaa kyl kengässä hierrellä kivi pahimmoil sattuissa, jopa ih rivi tarvi ei tuollaisen tarssia rintansa kipeitä harssia. Leikillä voitetaan tummatkin pilvet sampolla hoituilee kirkkaiksi kilvet ylempääohjailu sallitaan pienemmät täällä jo hallitaan. Unta ja virkeetä evääksi vuoroon käydäänpä nöyrästi porukan kuoroon nuotin vaik vierestä menisi jotenkin siedommin tenisi.
Pentti Pohjola 20060117 (20060117) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu