Olo ain ei vatupassis -hitaammalla, taikka sassis kellosti ei kuljeta ahaisissa puljeta. Monenlaista moljailua itsenseessä toljailua näkemättä parasta -vanhast irtoo karasta. Erehteitä, kompastuksil liikaaluikuu vähän suksil ohi maalin menentää tulokseks et nolla jää. Vaikka lähtöi kuinka terois pikilapun omast verois mittarissa näyttämä soikuloitten täyttämä. Ponnistella näinkin pitää uunituoreit aatteit itää tuolleen huomeen melonta kömpelyyksist selonta. Älläystä herätellen anheimmista perätellen odotellen voimia miten pitäis toimia. Haaveitkin saa paimennella silmäin-näyil laimennella ettei erhe rutista tunkiolle hutista. Peräskulus näkee joukon vinkuran, tai suoraanpoukon ruotel siin vaik lähellä kipparist ei ähellä. Laiva menee, ohjuunmukaan hammastellen, vaihdost sukaan kyydis pakko pysyä ihmetellen sysyä. Unohtuilee tuossa murheet sadattelut, itkunpurheet keulatievii tuijottaa etähälkin joskus maa.
Pentti Pohjola 20060109 (20060109) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu