Jouluist päästy täysin ohi vuoden aika, sitten kohi flunssanmerkis meneiltiin allikois sen eneiltiin. Nyt jo keveempätä kulkee tiukimman sen taakse sulkee Liisanpäiväst nujerti mikset miellä, kujerti. Tänäänkin viel jälkikaikui nupin särennöisen haikui pillereitä popsien elonruunaans lopsien. Vanha ukko valittelee tehoisia alittelee kun ei jaksa toimia hedelmiään poimia. Monil tämä arvanheittoo liian lyhyt hengenpeittoo jossa jurnu kyttäilee tuulentuvat myttäilee. Havitteluin ratsunseläs arkisuutta ollaan peläs kuinkhan moni tunnustaa että arast punnustaa. Lilluilemme sinnetänne eikä tiuki riitost jänne olemisen iloksi tulevien siloksi. Pitäis nousta vuorellensa niskastviskat kuorellensa ylempää meil annettu järkisyyksil vannettu. Sais ain olla terve ruho taudeista ei alkuun tuho varvastansa vipaten kuormat niskast kipaten. Onnellist et päivii saamme turvaisuutta lähel jaamme näin ei ketään sorreta makromitoin orreta.
Pentti Pohjola 20060108 (20060108) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu