Taakse nyt jääneenä kakstuhatviisi sivuitse singahti, puhaltain kiisi flunssan mut rattaisiin russasi ilkeäl otteella pussasi. Seitsemän viikkoo, ja tähteenä nuha hengitteest ei kuulu vapaastisuha yskäkin hetkittäin heräilee entistä antiaan peräilee. Muista en äkisti tällaista prässii niinkuin ois vietynä narussa pässii illat juur erittäin tiukkoja valomman valinnat hiukkoja. Sitkeä oli tää kyseinen virus toisilta saatuna, liiveihin lirus rätiksi olennan rutisti ylsuuren annoksen putisti. Kahdessaviikossa ennen tuo helti nyt on yh ummella onnelanpelti vuodesta toiseen kun siirtyilee hunningon luiskalkin liirtyilee. Ruoka jo maistuu, ja unikin auttaa jatkumanpelkoa siltikin lauttaa tirskuttaa vielä jos kesällä ollahan hitsisen pesällä. Valoa tulevat päivät ne enii siellä kait niukemmin, esteitä, tenii pääsis jo pärskinnäl pomoksi ei tuntis oloaan romoksi. Ukkona muutenkin nurkilta kurkkii ystäväihmisten puutosta surkkii nuorenkaan noita ei vilissyt ovkello useesti kilissyt. Puutteisten saldosta ei tule stoppii hitaast kyl hunkaamal jotakin oppii rynkäämät viisaitten vieritse täyteyt sorjien, hieritse. Aina kyl aamuisin pystyhyn päästy enimmält untelolt ilmeisest säästy mitä nyt flunssa se kellisti ruho kun täydest ei pellisti.
Pentti Pohjola 20060102 (20060102) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu