Kaavoihin oon käpertynyt lähes tyhjään näpertynyt vanha ukko uunilta allergistui duunilta. Seurattihin kirkonmenot omas tuolis lojonkenot etemmäs ei halua nyhverteisest palua. Vielä letsunperii, nuha rojonsuunnas nokas tuha pääsis selvil vesille iloisista mesille. Toki tiedän sijapaikan heittänyt oon hukkaan laikan ennenkään ei toiminut kultahippui poiminut. Jouluun mielis syventyä pinnan alta hyventyä rikkauksii omia ärhämältä lomia. Ystävät on todel vähis erakkoisuus lähes nähis sisaruksii kiittelen harmuunpoistoon liittelen. Näinkin mennään kohtuisesti omil luuloil lohtuisesti etsein ylhäält apuja terontamaan hapuja. Arkimiel kun aina käytös masentavaa seurail näytös ulkopuolta tsiikaten rapaten sun piikaten. Enkä riimeil aitoo nuole suosimisen konsteil vuole henkipuolta järjestän itsevajoot kärjestän. Juhlan aikaa ahmikaamme tunnoissamme lahmikaamme siunausta tuottelee kamaralle puottelee.
Pentti Pohjola 20051225 (20051225) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu