20051212 Ahtuudestirtoa

Ihminen joutuu jos polkunsa pieleen
kysymyssorttisii lappailee mieleen
olenko luultua tyhjempi
asian edessä nyhjempi.
Ystävii saisi ei päästellä hukkaan
tarttua käsvarteen, pahimmoil tukkaan
ethän sä vähäistä vähennä
kuilua kupeella lähennä.

Vuosien vieries harvennust hoituu
tyhjäksi paikaksi rivissä koituu
siteit ei pitäisi vähiä
kiittäen kestostaan lähiä.
Onnea elämä tokihan tuottaa
huomiseen saattaa näin ehdoitta luottaa
pelkoa patistain mielestä
rapsien rumia kielestä.

Mikä on mukavaa, sinnepä silloin
antavi ehtaista aamuin ja illoin
luomalla tuoreita tuntoja
edistäin kaikkisii kuntoja.
Ylhäälle tarve on pyyntönsä laittaa
oma kun rikkoisuus esteenä haittaa
tarjolla valoa polulle
jaksamaa selvyyden kolulle.

Pienemmäst moisia aatella taitaa
tummemmat äkkiä karsinaans aitaa
seurassa sekaista hälinää
vaa-asta puonnutta kälinää.
Rehtiys ensin, ja sitten vast töihin
laittaen rensselit oikeesti vöihin
mieltä kun haluupi ruokkia
oikeella tyylillä kuokkia.

Syntiä ei saata sysiä luota
pelkää jo mielessä haittaista tuota
kutistuu kapeeksi reitillä
tunkionsuuntaisel heitillä.
Flunssaa oon pitänyt kolmisen viikkoo
erilleen etäänteest, täyttä ei tsiikkoo
monia kauankin nunnittaa
harittain vaaka se punnittaa.

Pentti Pohjola 20051212 (20051212) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu