Pakko se on tässä myöntää hyötykärryi kelju työntää nivelet kun narisee vauhdinpito karisee. Ellei unta riitost hamuu sumuisuushan oloo lamuu pitkällensä pyllähtää kuvitelmiks teot jää. Ollaan juuri siinäpistees havainnoinnin tärkees ristees löysääminen pakkoa yritteestä sakkoa. Jokapuolla hidust trenkkaa vintillä vaik vähän lenkkaa olkapää on kipeä moikka, vaan siel ripeä. Ulotteit silt yhä käsil niuristetta vaikka pläsil mallaamalla aiempiin tarve tyytyy vaiempiin. Soittoa ja riimintekoo kerrostetaan tuota kekoo huoli saadaan edemmäs valopuoli vedemmäks. Ikä tyssää liiat haaveet ei oo teräs enää kaaveet millä mälsät mullistuis valkopurjeet pullistuis. Ain täs oltu taakka niskas kehons silti uusiin viskas moottorissa möyryä lisätessä höyryä. Tämänpäivän tarinoita sietämällä marinoita ennenkin noih lankesi ärsy jos se kankesi. Pamuaja haitoist olen omilvarpail pelkäst polen tukea yh tarjottu kitkerämmilt varjottu.
Pentti Pohjola 20051119 (20051119) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu