Marraskuu puoles, ja aurinko paistaa valoisast saadaan viel tippanen maistaa yleensä märkyyttä lässyää iloisuus hämärän hukkaan jää. Tokihan ilo ei unholaan jouda synkkyydenselällä, jatkuvast souda äkkiä rusinaks rutistuis ego jos sellaiseks kutistuis. Harrasteit haetaan, ololle nostoo ikäisten vuosien paljoille kostoo aamuisin jaloille joudutaan rutiininomaisest soudutaan. Kahvia parisen kupposen verran muistaen antia ylhäisen herran että viel rattahat rutajaa lahkeista housut ne tutajaa. Pelko jos painaisi pimeään nurkkaan uupuisi äkisti, taakkojensurkkaan moiseen ei reittejä haeta olemanvastuuta paeta. Yhteiset asiat laimenee kyllä eikä oo riittävää syömminen vyllä silti ei muutokseen mukaudu toisien toiveisiin sukaudu. Vanhoilla vauhdeilla huomiseen hyppää tovien tunkioilt rippusens nyppää olemat hurjien harmina jonon vaan perällä varmina. Usko kyl tallella puisessa päässä henkistenhavina, tipastkaan jäässä mieli vaan vartoaa uusia elämäntäyteistä muusia. Äijän saa nollata, puristaa tyhjiin astaloit heitellä, syyllistäin nyhjiin paikat on pysyneet kohdissa vaikka ei useast pohdissa. Tyhmäksi monetkin menijän mieltää eikä voi perustein tilannet kieltää uljaus, meneväin matkassa itseltä ikuisest hatkassa.
Pentti Pohjola 20051117 (20051117) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu