20051116 Tukkoisista tähtäiltyä

Vakavasti mietin tuota
kukaan ettei ukkoon luota
riimiraiskein rustaajaan
töherteillä mustaajaan.
Hölmöä on jatkust heittää
epävarmuuttansa peittää
kaikhan ilman tietävät
viileehkösti sietävät.

Itselleni osottelen
mutkatietä posottelen
tottumuksen evästein
nurkkapaikkain revästein.
Levontuntuu tämä lisää
konttain äärel, hommannisää
vähemmyyttään väistämään
arkeansa päistämään.

Reitti ei oo vähää silja
tuleentunut kypsäks vilja
raakileita jyviä
uupuvia syviä.
Edemmäs ei tipast tiedä
atrialle huomeen viedä
paikaltullen selviää
kuka keulil, hännil jää.

Ympäröivä paljon määrää
etuisiaan että häärää
intomieli matkassa
tympööntyylit hatkassa.
Viisaammaks ei vanhan tule
kivireki sutjast kule
tämä täytyy tajuta
aisas silleen pajuta.

Älykkäämpäin antaa ilkkuu
hallitaan vain tätä tilkkuu
mihin juuret jukertaa
unikuvat kukertaa.
Persuksille itsee potkein
vesiselvätkin ne sotkein
annetuilla ajellaan
saldojamme vajellaan.

Pentti Pohjola 20051116 (20051116) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu