Nythän se selvisi, koivis on kihti loppuisen elämän taakkainen pihti ellei voi itseä laihduttaa tantalust niskasta haihduttaa. Pitkään on haitannut, askeleentuottoo itseisen elämän normaaliks vuottoo Kehnoimmil pitänyt linkata niukemmaks olemaa vinkata. Haitannut todella, tuhannet kerrat enimmin omivat tuollaisen herrat niinkuin myös oluen ystävät kirkkainkin pulloista ryystäjät. Meikä ei kaljojenpuolehen kurkkaa isommast muustakaan, lohkaise urkkaa heilumanhuvitteiks heitetyist arkensa loimella peitetyist. Tärkeintä aatella, kehonsavointii sielunsa sisäisen sähevää sointii kyllähän tällainen kestetään romahdus riennoissa estetään. Mieltäkin mutkittaa, lähen kuin ennen juttujensisälle rohkeesti mennen olkoon vaik, kihti ja kipuja sormeillaan huomises vipuja. Välillä väännytään, rojoksi sohval tunto jos kahlailee ohuel kohval hanurii remmeistä olalle päätelmät tutulle tolalle. Jenkat ja polkat kun palkeista päästää itseään samalla rasitteilt säästää unhoutuu ärsyiset nivelet pelin kun nappuloi hivelet. Aina silt täytyilee rajansa muistaa yltäiset riuhtomat, liepeistä puistaa koipi jos alkavi turvota viikkoin ei liiemmin survota. Onnempi asia, kestellä hengis sopivanpuutetta vaikka nois kengis hulluu ois rikkoa rajoja laamata hölmyyttään hajoja.
Pentti Pohjola 20051108 (20051108) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu