Riimienkirjoitus, itkuu ja nälkää siltikään meikää täst sättikää älkää olenhan orjana omille enkä pääs koskaan siit lomille. Yksi siis jutussa, tuollainen huoli valoisaa vastassa, suttuinen puoli ahtaassa purakos seilaten tympeetkin arkea peilaten. Mihin täs muihinkaan hommihin kyyhäis vaivaisil varpailla, jäykästi lyyhäis ei ole passelei kenkiä niukkimaan tänäisii tenkiä. Suutarin pitäisi, mestarist mallail jotta vois lotukkail pitempään tallail kaupasta kannettui murkissa hetken noil happea kurkissa. Tuvassa mielis ei ratasta rutail persuksenärtyjä itselle hutail ulkona askelta taittaisi kun ei tuo päkiä vaittaisi. Pelkäilet kipua! - Pienoinen raukka! läheistensuusta vois kuulua paukka ainoostaan askellus avittais möhöä mahaasi, kavittais. Ikäisyys laittanut karsinaan tähän ennenkin marhanta, matkana vähän saisi ees sellaisen suorittaa ukkuudenmerkkejä kuorittaa. Fobiat liepeistä nykineet aina vielä en peukaloo poistoista paina aiempii mokia muistaen suksi se nihkeäst luistaen. Osaispa etsiä riimeille juonet tuntea värssyjen, sykkivät suonet ummikkon tolhuan toimissa yksissä ynnäilyin mouhissa. Jyväisen jemmarin, leipä on tullut ohessaänkeilyt luultavast hullut nettiin kun näitä on tarjonnut häpeä hommia varjonnut.
Pentti Pohjola 20051107 (20051107) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu