Vanhanaolo ei aina se mallaa useinkin ojan tuol puolelle kallaa entisii, ankarat harkinnat itsensä, rasitteel parkinnat. Nytpä sit ollaankin mielteitten varas hommana kyllä juur passelist paras tunto jo ennestään haavoilla ajeltais virheisil kaavoilla. Uunona monetkin papparaa pitäät sentakii etäisyyt, lähellein itäät eihän mus vähääkään vetoa alkaa jo omuutkin etoa. Peilihin kurkates, oudolta näyttää mikähän mökelön nuppia täyttää liekö siel ensinkään sihtiä kourissaan, konstistenpihtiä. Hiljalleen hyrisee moottori täällä vaihteil vaan vähäsen pitoa päällä omia ohjeita käytetään jäykältä ulommas näytetään. Muisti on harva kuin päreinen kori älyinen kenttä, ei tipasti tori nuukuus on sielläkin pomona lukuinenjärjestys romona. Karrikoin tuntoja, omiihan ovat alunkaanperin ei haasteiset kovat ravintoo riitellyt pöydässä hetkestä hetkehen löydässä. Vahvemmal otteella, kukkua vuolis samal siin äkimmin henkisest kuolis tällaista vanhalle varattu pintkerros pelkästi harattu. Jonossa yhäkin, taaimmaspyrkyy looteriotteel ei keulille tyrkyy antien vaankielet nokikkain ilonkin ouneita maistaa sain. Yritän ryhdistyy, aatteittenmääril osaksi tietysti, ulkkullanhääril jatkuvast riimejä järsyän vähemmän surusta järsyän.
Pentti Pohjola 20051106 (20051106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu