20051105 Pyhäinpäivänä

Kaksi pyhää nyt on eessä
maisema tuo kylpee veessä
hiljaksensa satelee
aika jurnust matelee.
Pyhäinpäivän haudoilkäynti
ehkpä muukin, kylinkäynti
hoppua ei mihinkään
ymmärtelee faktan tään.

Jokaisella omat aatteet
luonteensmukaan siispä saatteet
ryyppymiehet rymyää
aransortit lymyää.
Itsetunto kel on vahva
melko lähel usee kahva
joihin passaa tarttua
etuisuutta varttua.

Ohemmastkin seuraajia
pikkupuuhis teuraajia
kauaksi ei kellota
ytimissä vellota.
Heilkin suodaan oma rauha
kätehensä luonnust kauha
puuroansa sekottaa
sisintänsä lekottaa.

Riman alta ei sais mennä
vaikkei vippu pitkäl lennä
omat mitat tietäen
nälvimistkin sietäen.
Helppohan on ivaa heittää
piikinkärjen tero peittää
kohtees tuottain kipeää
ei silt lamaa ripeää.

Aasinpotkuin hollil joutuin
vastavirtaan siinä soutuin
tuumaukset terottuu
lampaat vuohist erottuu.
Sama tavas kaikkein yllä
ylhänneuvoilt riitost vyllä
huomiseemme tallaillaan
uutta vanhaan mallaillaan.

Pentti Pohjola 20051105 (20051105) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu