Kaksi pyhää nyt on eessä maisema tuo kylpee veessä hiljaksensa satelee aika jurnust matelee. Pyhäinpäivän haudoilkäynti ehkpä muukin, kylinkäynti hoppua ei mihinkään ymmärtelee faktan tään. Jokaisella omat aatteet luonteensmukaan siispä saatteet ryyppymiehet rymyää aransortit lymyää. Itsetunto kel on vahva melko lähel usee kahva joihin passaa tarttua etuisuutta varttua. Ohemmastkin seuraajia pikkupuuhis teuraajia kauaksi ei kellota ytimissä vellota. Heilkin suodaan oma rauha kätehensä luonnust kauha puuroansa sekottaa sisintänsä lekottaa. Riman alta ei sais mennä vaikkei vippu pitkäl lennä omat mitat tietäen nälvimistkin sietäen. Helppohan on ivaa heittää piikinkärjen tero peittää kohtees tuottain kipeää ei silt lamaa ripeää. Aasinpotkuin hollil joutuin vastavirtaan siinä soutuin tuumaukset terottuu lampaat vuohist erottuu. Sama tavas kaikkein yllä ylhänneuvoilt riitost vyllä huomiseemme tallaillaan uutta vanhaan mallaillaan.
Pentti Pohjola 20051105 (20051105) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu