20051103 Tyhjäntorjua

Ajatustakkua itsestään löytää
erehteenpuuskissa moisehen töytää
vanhana unohtaa pikemmin
hunninko sillosest likemmin.
Mokat on raapineet tuottaen tuskaa
ajassamarhanta, uusia kuskaa
pinty ei ikinä peloille
laittaittamaan loskoottii teloille.

Yrittää hukata nurjienpuolet
ettei ois kuhmuina, töpikset, huolet
vaan kun ei selllanen onnistu
passelist lankulta ponnistu.
Useat nauttivat kavereinkumoist
onniste-esteisen, piruilun lumost
räkättäät kehonsa kipeäks
juorujen muuttues ripeäks.

Maailamnmerilt ei aaltoja puutu
vähäisiin rönikköin paatti silt juutu
hanhi ei selkvettä kantele
puolestais löysiä antele.
Sopu on keinoista, ykkösenluokkaa
tuosta vaan tarttuile varresta kuokkaa
mätkeitten lennelles ilmassa
kipenest suosionfilmassa.

Jokaisen suhtehen ollahan sinut
minktakii verta sä nenästäs inut
vieteri passeliks virittää
itseä eduimmin kirittää.
Miten vaik julmasti, perässä matkas
velhousu-asenne siltikin hatkas
lakaistaan lattiat taidolla
hetkittäin puheisen vaidolla.

Rivissä tarvitaan yhäti täytet
olipa pärstä vaik nollasta näytet
kuppereist tullutta hutia
sanaisest-sallittuu rutia.
Aurinko kurkistaa hetkittäin seutuu
enemmin häpräkkää esille reutuu
lämmöstä paljosti asteita
viluisel, vajaita lasteita.

Pentti Pohjola 20051103 (20051103) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu