Ajatustakkua itsestään löytää erehteenpuuskissa moisehen töytää vanhana unohtaa pikemmin hunninko sillosest likemmin. Mokat on raapineet tuottaen tuskaa ajassamarhanta, uusia kuskaa pinty ei ikinä peloille laittaittamaan loskoottii teloille. Yrittää hukata nurjienpuolet ettei ois kuhmuina, töpikset, huolet vaan kun ei selllanen onnistu passelist lankulta ponnistu. Useat nauttivat kavereinkumoist onniste-esteisen, piruilun lumost räkättäät kehonsa kipeäks juorujen muuttues ripeäks. Maailamnmerilt ei aaltoja puutu vähäisiin rönikköin paatti silt juutu hanhi ei selkvettä kantele puolestais löysiä antele. Sopu on keinoista, ykkösenluokkaa tuosta vaan tarttuile varresta kuokkaa mätkeitten lennelles ilmassa kipenest suosionfilmassa. Jokaisen suhtehen ollahan sinut minktakii verta sä nenästäs inut vieteri passeliks virittää itseä eduimmin kirittää. Miten vaik julmasti, perässä matkas velhousu-asenne siltikin hatkas lakaistaan lattiat taidolla hetkittäin puheisen vaidolla. Rivissä tarvitaan yhäti täytet olipa pärstä vaik nollasta näytet kuppereist tullutta hutia sanaisest-sallittuu rutia. Aurinko kurkistaa hetkittäin seutuu enemmin häpräkkää esille reutuu lämmöstä paljosti asteita viluisel, vajaita lasteita.
Pentti Pohjola 20051103 (20051103) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu