Lokakuu juur päätepistees marraskuisen kanssa ristees valonmäärä niukkenee syksyn ote tiukkenee. Kaikkeen pitää mallautua eikä nyyhkyyn tallautua reuhtoo irti kipeistä linjaltsuistun vipeistä. Päivä samuu hämyntuloon uuvuttaen unensuloon aamul taasen valkenee tähtyytarkkuus halkenee. Iloo ei saa mestaroida kestonpuoltaan testaroida audienssii annetaan reppuu siten kannetaan. Äkist tulee lumi peitoks kirpehistyy holjankeitoks viimaisien viheltäin poskipäitä kiheltäin. Elämällä tätäpäivää ohentelee luota näivää niinhän tekee jokainen massasta pois lähde en. Äijä-iäs vapaal vaihde rasituksist täysi kaihde mielimissään myllertää vanhoi latui lyllertää. Niuhast tarttuu uutta koukkuun alennu ei joka houkkuun tyhjänhän saa pyytämät energiaa syytämät. Vähin avuin vinkuroitu polunpielis linkuroitu kullanhuuhdos että ei arki kainalossaan vei. Yrityst kyl ehentyä hommeleihin tehentyä välitolppain hollilla nyt mik lähes nollilla.
Pentti Pohjola 20051101 (20051101) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu