Telkkartuijoon väkist väsyy ilta illalt, tylsänräsyy olosuhteet muuttuneet asenteet täs juuttuneet. Nuorest ei voi ajatella naurunkurein pajatella järki laahaa jumissa vastakarva sumissa. Hitsiäkös noista huolis löhöömällä kenost tuolis yht on samaa antia miinusmerkkist kantia. Omat aiheet yksitoikol elonrima päässyt roikol vantit eivät kiristy totutuistaan piristy. Kauhomalla vahinkoja samal satsaa ahinkoja pelko nurja kaveri oottamassa haveri. Etäs kipi vapaaks aatos toimivaksi tule saatos anna useist valita rimoi ettei alita. Psyykkaamista, eikö tämä ryhtiseksi saada rämä mieltä ilost muikistaa ärhävyyttä suikistaa. Upota voi omaan suohon mut ei mennä nakkiin tuohon vahva pohja houkuttaa siel sit tuntoo koukuttaa. Mutkaiselta meinoo näyttää hätävaran silti täyttää alunpitäenkin noin peräjonost esil toin. Kulmikasta äijän anti lähes roskalootaan kanti pakko ei oo lukea jäkätystä tukea.
Pentti Pohjola 20051031 (20051031) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu