20051031 Elon aalloilla

Mitä tässä oikein voisi
ettei huomen harmii toisi
jatkust päivä paistaisi
kehnoo etäält laistaisi.
Vahventua täytyis ensin
sudenkuoppaan kehno lensin
hymysivät heikolle
kantturalle veikolle.

Yrittihän itseens sitkii
paheitansa juurin kitkii
uusiin äkist lätkähti
toivonitu pätkähti.
Jollainlailla juustonääreen
rakenteli oman hääreen
unohtaen taakkansa
sydämeisen raakkansa.

Tarviik tuosta aina mölyil
altistuen luulonpölyil
viel kun jaloil ylenee
moneltapaa sylenee.
Kuvitteisii kiemuroita
älä usko äijä noita
sitä jonos jankutan
pehmenteitä lankutan.

Ristikkäiselt tuntuu tämä
elämäs viel harpoit jämä
perään joutaa nukkua
tietoisuudest hukkua.
Leikkimielel lasetellaan
osasia asetellaan
ilman suunnanmääreitä
koristeisiin kääreitä.

Ukkoonnuttu etäämmällä
panssariimme vetäämmällä
muutosta ei luvassa
hapannutaan tuvassa.
Eikä kukaan poistuu suris
jätkänhäippööst huulta puris
valmiimmaks kun ehtisi
onnenoksat lehtisi.

Pentti Pohjola 20051031 (20051031) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu