Kahdeksanyksi kun mittaris mulla siinä ei nuoruuden värskeiksi tulla aattelis vaikka kuin tarkasti nivelet narisee harkasti. Oikea jalkterä päkiän suunnalt eipä oo välttynyt haitoiksi muunnalt alusta, vuosii yl kymmenen reilust kun tallata saanut en. Silti täs rampannut päivittäin pätkän oorderis pitänyt hitusest jätkän loppuneek lapatus vaivoihin tuot ei saa sopimaan aivoihin. Vatsa myös kasvanut, kiloja liikaa poppasiin höntseisiin unelmis tsiikaa keskeltä alkais et supistuu etuisi samalla moni muu. Saisi täs pitäillä reilassa järjen ajassa tylstyneen, honailunkärjen tuossa jo itsessään lääkettä husimas etäämmäl kääkettä. Ilookin ollut, ja vastakin varmaan saamassa sermiä etehen harmaan etsitään mantelii puurosta kaukana älyymän suurosta. Toiveita riittelee jokaisel päiväl alttiina ollaan kyl tuhannel näiväl kirjatuiks siltikin lähättää pisteisii kohtia elon nää. Esteisyys tarvivi vastaisen myrkyn harraste sopiva, kullekin tyrkyn maalata, veistää, tai soitella riiminkin rustoota koitella. Ystäväihmiset vähältä puuttuu olema arkiseks syystänsä muuttuu silloin noih tartutaan toimihin passaten henkisiin voimihin. Niukkakin kelpaa, kun omista kyse vaikka ois marhanta mitenkä nyse kuopastaan saa siinä kiivetä halutunlaisiaan riivetä.
Pentti Pohjola 20051029 (20051029) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu