Iässä eläen tietoa karttuu rauhemmin juttuja tyynenä varttuu pettymäinkuhmuja pinnassa henkistenhaavoja rinnassa. Aina ei mennyt kuin tykännyt oisi onnensaohitse tyhmyyttään koisi sit jo ol tavarat myytyjä tarjolla pelkkiä hyytyjä. Lapsena muokataan sarkojen multa puseronpiilossa tarvitaan tulta halua, intoa, uskoa kammoten kauheesti fuskoa. Ellei oo ohjaajaa polulle panna mistäpä tulisi henkinen manna ällööksi jot sitä kutsutaan lahjakkain ravintoo pelkäst vaan. Uunommil estettä etehen mättää kankaseks manniksi iäksi jättää äläpä turhia haaveile ylemmilt oksilta kaaveile. Numerot kaikil ei pamahda nuppiin tietämäpuolihan jää siinä tuppiin opet ei vähistä virkisty suuntaansa hidusti tirkisty. Soppa on keitetty silloisest huonost asian huomailee totisest kuonost pulpettiin ryttyhyn piiloutuu älykkäinlistasta siiloutuu. Tällaisel alulla vaikea voittaa etenkään ensistä viulua soittaa he, keitä tuollaiseen valitaan oleman aikansa halitaan. Myöhemmin tilanne ehkäpä toinen pyyhkeilty alennusvaihteinen moinen lähdetty valituil keinoilla tuoreesti tuumituil meinoilla. Haavoja siltikin sielunsa syrjäs penskan jos pahasti elämä nyrjäs usko tuo suuntaansa lopussa kehoitekannusteet topussa.
Pentti Pohjola 20051028 (20051028) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu